Naisten fitnessviikonloppu Vierumäellä 15-17.5

Arki on tällä erää hyvin hektistä, joten blogi laahaa nyt hieman jälkijunassa. Tavoitteena on silti pysyä uskollisena mun liikuntatunneille eli käy aina välistä kurkkaamassa. Ja kunhan tää kevät muuttuu kesäksi niin eiköhän niitä golfjuttujakin ole tulossa. Haaveissa olisi myös paluu SUP-laidalle, mutta ei mennä asioiden edelle vaan siihen, mitä tänä viikonloppuna tapahtui.

Vähän oli tavaraa mukana

Perjantaina kurvasin töistä Vierumäelle naisten fitnessviikonloppuavarten. Tiedossa oli kolme päivää urheilua, uusien lajien kokeilua ja omien rajojen testausta. Sitä sai testata miten kroppa kestää astetta isomman lajikattauksen. Sen lisäksi pakettiin kuului rakkaan ystäväni seuraa, paljon hyvää ruokaa ja sopivassa suhteessa lepoa eli täydellinen irtiotto kiireiseelle työarjelle, jota on viime aikoina piisannut.

Viikonlopun ohjelma

Ystäväni valitsi vatsa-pakarajumpan, mutta minä lähdin kahvakuulaa heiluttelemaan. Ensimmäinen tunti oli pienoinen pettymys. Alussa tehtiin perusliikkeitä ja ohjaus oli aika kehnoa. Loppua kohti tahti kuitenkin kiihtyi ja taso kasvoi. Pääsi kokeilemaan ihan uusia juttuja eli fiilis nousi hyvälle tasolle. Päälle vielä koko kropan kattanut venyttelytunti ja suihkun kautta illalliselle.

Arvaa kumpi vaatevarasto on mun?

Lauantaina piti ihan suunnitella syömiset, jotta ehti kokeillemaan kaikkia haluamiaan lajeja ja tankkaamaan kunnolla. Päivä käynnisty TRX:llä, joka on jenkkilästä rantautunut kuntoilumuoto. Rankkoja lihaskuntoliikkeitä tehdään eräänlaisella narulla. Tykkäsin todella paljon ja menen ehdottomasti uudestaan rimpuilemaan mikäli siihen tarjoutuu mahdollisuus.

Päälle power sliding tunti, joka on suoraan flashback yhdeksänkymmentäluvulta. Oli kiva testa sisäluistelua, mutta kipinä ei syttynyt. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, enkä haikaile takaisin. Tosin kyllähän siinä sai töitä tehdä ja reisien sisä- ja takaosat saivat tehdä kunnolla töitä. Sitten suihkuun, syömään ja kehoa palauttaville päiväunille.

Pienen lepotauon jälkeen suunnattiin sauvojen kanssa mäkeen. Sykkeet saatiin todella korkealle, kun sauvottiin jyrkkää mäkeä pitkin kuusi kertaa. Sitä edelsi alkulämmöt, sauvatekniikan läpikäynti ja treeneihin valmistautuminen. Puuskutin kuin höyryjuna ja henki meinasi salpautua, hapenottokyvyn kanssa tulisi tehdä lisätöitä. Mulla onkin uusia ideoita mun ja systerin juoksutreeneihin.

Päivän päättänyt crosstraining tuntui melkeinpä palauttavalta treeniltä. Liikkeitä oli kuusi eli kyykkyhyppy, selkäliikke, burpee, askelkyykkykävely, vastaliike ja kuntopallon heitto. Nopealla heitettiin seuraava liike ja toistot olivat 5-10-15-20...eli kun sama liike tuli toisen kerran kasvoivat toistot esim 5->10. Välissä juostiin 200 metriä, joka tuntui kivalta, kun ei painanut verenmaku suussa. Loppuun vielä kunnon putkirullaus ja olin taas valmis syömään. Ruoka oli muuten superhyvää eli kiitokset keittiöön!

Sunnuntaina kroppa oli kuin hakattu. Etenkin reisissä ja takalistossa tuntui, Jere Karalahden sanoin "hanuria voi aina kiristää". Siitä huolimatta core training tunti, jolla keskivartalo joutui koetteluun oli yhä edessä. Alun epäilyistä huolimatta tunti oli kiva ja jäljelle jäi voittajafiilis. Teimme erilaisia kyykkyjä ja vartalonkiertoja levypainoja hyödyntäen. Ei pystynyt kyykkäämään peppu maata viistäen, mutta hyvällä meiningillä loppuun asti. Viikonlopun päätti liikunnan osalta venyttely ja muilta osin ruokailu, oli muuten taas nälkä!

No kannattiko pistää 315 € haisemaan? Kannatti ihan ehdottomasti!!! Haaveilen uudesta urheilulomasta ja vaikka kaikki ohjaajat eivät ihan miellyttäneet, niin suurin osa oli huippuammattilaisia. Huone oli varsin karu, mutta siisti. Eipä sinne oltu menty huoneeseen hengailemaan, joten ei haitannut. Siellä oli suihku ja sänky, nukuin hyvin eli kaikki oli hyvin. Ruoka ansaitsee vielä yhden maininnan, kiitos country club! Parasta oli kuitenkin hankkia uusia kokemuksia hyvässä seurassa, joten kiitos rakkaalle ystävälleni. Suosittelen siis kaikille ja viimeistään ensi vuonna palaan tapahtumapaikoille!

-Virpi

PS: liikkuminen on ihan parasta 

 

Spring break Lahti 9.5.2015

Viikko sitten lauantaina kisattiin CrossFit Lahden ensimmäinen kisa eli spring break. Kyseessä oli leikkimielinen, mutta sata lasissa vedetty joukkuekisa. Jotta veressä virtasi riittämiin endorfiineja aloitettiin päivä pienellä, mutta sitäkin laadukkaammalla jengillä. Kävimme heittämässä talviturkit läheisessä Joutjärvessä eli vuoden 2015 järviuintikausi on käynnistetty!

Ensimmäinen laji pisti perhoset leijailemaan alavatsassa. Seitsemän minuutin AMRAMP jossa tehtiin 2 maastavetoja, 2 bar over burpeeta (piti siis pompata tangon päältä) ja joka kierroksella toistomäärä kasvoi kahdella. Mavessa 50 kiloa on allekirjoittaneella paha rasti, joten olin aika ylpeä itsestäni, kun pääsin kierrokselle 12. Tai siis 12 maastavetoa ja burpeissa toistot jäivät vitoseen. Kova setti ja pelonsekaisin tuntein kakkoslajia kohti.

Toinen laji osoittautui kompastuskivekseni eli hyydyin täysin. Aloitettiin 20 wall ballilla ja jatkettiin souttamalla 300 m. Kolmantena lajina oli 30 etuheilautusta 12 kilon kahvakuulalla ja lopuksi 300 m juoksua. En osaa sanoa, mikä oli helpoin tai mikä pahin, häijyltä tuntui koko setti. Luulen, että joukkueemme hävisi paljolti minun takiani. Mutta kaikkeni annoin ja parhaani tein eli no hard feelings. Olin onnellinen siitä, että lähdin rohkeasti mukaan, hyvä minä! Ja hyvä kaikki muut :)

Boxilla oli suuren urheilujuhlan tuntua, kaikki kannustivat kaikkia ja jokainen oli tärkeä osa kokonaisuutta. Täytyy todeta, että on hienoa treenata noin hyvällä porukalla. Jokainen tekee itselleen, mutta hyvällä tsemppihengellä. Omat tavoitteeni ovat lähinnä pysyä kunnossa, oppia uutta, kehittyä voimatasoissa, tulla nopeammaksi ja nauttia liikkumisesta. Minulle riittää haasteiksi leuanvedot, käsilläseisonta ja valakyykyt. Toki haluan oppia myös tempauksen ja muut painonnostotekniikat, mutta se kuinka paljon rojua on tangossa ei ole onnistumiseni mitta.

Kisapäivän päätteeksi kokoonnuimme illalla salille viettämään mukavia grillibileitä porukalla. Toimittiin nyyttärimeiningillä ja voi kuinka vastaanottopöytä notkui herkkuja, nam! Oli myös mukava tutustua kaikkiin ns. pintaa syvemmältä. Hauskaa huomata miten erilaista porukkaa yhdistää intohimo nimeltä CrossFit. Toivottavasti tsemppihenki säilyy hyvänä, kisailemaan pääsee jatkossakin ja into tätä huikeaa lajia kohtaan säilyy kovana!

Mäessä taas

Eilen meinasi iskeä paniikki, kun tajusin viikottaisen juoksun olevan suunnittelematta. Perjantaille ja sunnuntaille oli sovittu golfjuttuja, lauantaille kyläreissu eli kiirettä pukkasi. No onneksi siskollani ei ollut sen suurempia vappusuunnitelmia niin lähdettiinpä mäkitreenejä kohti. Nyt on pakko pitää juoksutreeneistä kiinni, ettei lupaukset horju.

Edelliseen kertaan verrattuna siirrettiin lähtöä alemmas eli mäkitreenistä tuli astetta tiukempi. Jo alkuverkan aikana huomasin, että nyt ei ole paras energia kropassa, mutta sitähän se on. Etenkin juoksussa energiatasot tuppaavat vaihtelevan, yhtenä päivänä on kevyttä ja toisena tekee tiukkaa. Siitä huolimatta jaksoin paremmin kuin edellisellä kerralla eli jotain pienimuotoista kehitystä on ilmassa.

Vaikka mäkitreeni on hieman tuskainen tuli kymmenen vetoa tehtyä nopeasti. Päälle tekniikkaa eli polvennostoja, pakaravetoja ja loikkia sekä pakolliset lenkkikuvat. Loppuun kevyt verkkalenkki, 50 minuuttia töitä takana ja hyvä mieli palkintona! Tähän aikaan vuodesta on välillä parempi priorisoida ulkotreenit, vaikkei boxille ehdikään niin usein kuin haluaisi.

Nakattuani siskon kotiinsa jatkoin matkaa boxille. Menin hetkeksi open gymille rullailemaan. Kotona olisin kuitenkin laiminlyönyt kehonhuollon, mutta nyt tuli verkkailtua reilu puoli tuntia. Keskityin etenkin reisiin, pohkeisiin ja lonkkiin. Kävin myös läpi yläselkää ja rintalastaa. Sitten olikin kiva lähteä hymyssä suin kotiin ja pyhittää loppuilta ei yhtään millekään.

Aamuwodi

Laitoin kellon herättämään viideksi, jotta voisin halutessani kirmata aamuwodille. En uskaltanut tehdä illalla tuntivarausta, sillä jos väsymys olisi vienyt voiton olisin kääntänyt suosiolla kylkeä. Tiedossa oli kuitenkin niin mielenkiintoinen tunti, että motivaatio karistaa unihiekat silmistä oli suurempi kuin unen tarve. Joten kahvit ja smoothiet naamaan & menoksi!

Alussa otettiin hiki pintaan ja lämmittely tuntui kivalta. Ilmeisesti pieni tauko boxilta oli myös hyväksi. Kannattaa siis kuunnella aina kehoaan, eikä tehdä sitä mitä pitäisi tai kuuluisi. Varsinaisessa työ osuudessa tehtiin kolme kympin sarjaa pistoolikyykkyjä, dippejä ja leuanvetoja vastaotteella.

Pistoolikyykky on jotenkin koukuttavaa ja se on yksi tavoiteliikkeeni. Alussa se tuntui mahdottomalta, mutta nyt tiedän pystyväni siihen. En siis ihan vielä, mutta ihan pian. Skaalasin kyykyt lilalla kumpparilla, joka auttoi pahimmassa kohdassa. Töitä sai silti tehdä, mutta tekniikka pysyi puhtaana. Kaupan päälle tuli voittajafiilis, sillä koville se vaan otti.

Dipeissä testailin kumppareita ja päädyin nappaamaan punaisen avuksi. Jos valakyykyssä käytetty lila on toiseksi helpoin niin punainen onkin vaikein eli joutuu tekemään tiukemmin duunia. Eka sarja meni yllättävän iisisti, joten valmentajan vinkistä lähdin toiseen sarjaan ilman apukeinoja. Yllätys olikin aikamoinen, kun kuusi toistoa meni puhtaasti, loput neljä tein skaalattuna kuminauhalla. Vikassa sarjassakin viisi meni raa-alla voimalla. Se tunne, kun onnistut!

Leuanvedoissa epäonnistuin tyystin, voimatasot hupenivat dipeissä. Oli pakko käyttää helpointa eli vihreää kuminauhaa. Siitäkin huolimatta tuntui hyvältä laittaa itsensä täysillä likoon. Joskus vipuvartta tarvitsee enemmän, mutta sellaistahan se vaan tuppaa olemaan. Lopputulos hyvä treeni ja nyt on mukavaa suunnata pariksi päiväksi työmatkailemaan. Aion ottaa Turun haltuun lenkkeilemällä, jotta saan nähdä ja kokea mahdollisimman paljon.

Porrastreeniä ja kehonhuoltoa

Viikko ei mennyt kuntoilun suhteen kuin Strömsössä. Ruokavaliokokeilujeni takia kone hyytyi tiistai-iltana ja oli pakko huilia pari päivää. Maanantaina ja tiistaina tuli käytyä boxilla, josta on tullut kuin toinen koti. Ekana päivänä harjoiteltiin käsilläseisontaa ja kehitystä on ilmassa, mutta sellaisina pienen pieninä askelina. Päälle vielä kiva wodi, jossa tehtiin tiiminä töitä. Jokainen souti 500 metriä, kun muut käveli ympäriinsä kahvakuulia kanniskellen. Pelkkä kuulien kera kävely kuulostaa helpolta, mutta loppumetreillä puristusvoima veteli viimeisiään ja yläselässä poltteli häijysti.

Tiistain treeni meni sitten aika puihin, sillä vähähiilihydraatiton ruokavalio ei selvästikään sovi mun pirtaan. Kyllä mä parhaani tein, kun tehtiin valakyykkyjä, mutta jos poweria ei löydy niin sitten sitä ei vaan ole. Lopussa oli vielä keskivartalowodi, jossa sentään pystyi pikkuisen mukana. Muutenkin oli mukavaa tehdä hiukan erilaista treeniä. Loppuviikon aikana CrossFit sai pärjätä ilman mua, koska pistin etusijalle oman vointini. Sen lisäksi veri veti juoksutreeneihin ja viikonloppuna piti tehdä jotain ihan muuta.

Keskiviikkona kävin elämäni ensimmäistä kertaa hierottamassa ahterini. Sanoisinko, että pirullista puuhaa. Sattui vietävästi ja niin lonkasta kuin reisistäkin löytyi pahoja lukkoja. Kuitenkin lonkassa vihoitellut kipu hieman hellitti eli kannatti. Aion muutenkin panostaa jatkossa kehonhuoltoon eli ehkäpä jossain vaiheessa hieronnasta tulee miellyttävä tai edes siedettävä kokemus. Lopputulos tällä erää oli kuin hakattu ja se kesti reilun vuorokauden. Yöllä oli vaikea nukkua ja seuraavana päivänä seisominenkin sattui. Yritäpäs siinä sitten vetää duunit kunnolla, etten pahasti irvistelisi ja pitelisi itseäsi pepusta kiinni (ois tehnyt mieli). Arvatenkin pidin suosiolla totaalilepopäivän torstainakin.

Perjantaina piti valita wodin ja juoksun väliltä, halusin rappusiin. Viikonloppumenojen takia se oli ainoa mahdollisuus päästä kirmailemaan ja yhden lenkin viikkosysteemi on päällä, joten eiku menoks! Parkkeerattiin prinsessa-Micra tuttuun tyyliin Radiomäen parkkiin. Hölköteltiin tuttu alkurinksa 1,5 kertaa ja kurvattiin urheilukeskusta kohti. Siellä varsinaisen tapahtumapaikan eli portaiden pariin.

Alku on hämäävä, sillä nousu on miellyttävän loiva, mutta rinne jyrkkenee salakavalasti. Loppu onkin jo aikamoista tuskaa ja viimeiset metrin vievät voimat mukanaan. Vedettiin sama setti seitsemän kertaa ja lopputulos kramppaavat pohkeet & reidet...toimii. Päälle muutamat selfiet ja poset, miten ennen on voinut lenkkeillä ilman kuvaamista? Parasta tässä kaikessa on se, että juoksu alkaa kulkea, joten motivaatio kasvaa kohisten. Mitähän sitä ensi viikolla keksittäisiin?

Ensi viikolla työmatkailu tunkee kapuloita rattaisiin eli boxille ei ehdi kuten toivoa voisi. Onneksi reissun päälläkin voi liikuttaa itseään. Toiveissa olisi myös päästä korkkaamaan golfkausi, mutta se jää nähtäväksi. Mutta eiköhän kaikki muuvssit vielä selviä...avoimin mielin uutta viikkoa kohti!

Minä ja ihana siskoni <3

Pienin askelin ylös...katsokaa tuota takareittä, ihan ku ois jotain tehtykin :)

Kehonhuoltoa unohtamatta

Juoksutreenejä

Juoksuinto on kasvanut kevään edetessä ja tälle viikolle mahtui kolme juoksutreenit. Keskiviikkona kirmailin pitkin Jyväskylän rantoja. Tuntui aika tukalalta ja asfalttipohja ei tehnyt yhtään hyvää, vanhuus ei tule yksin eli polvet ei tykkää. Ei siis mitään kipuja, mutta sellainen tatsi, että tätä ei saa tehdä liikaa. Kaikesta huolimatta oli ihanaa juosta tai lähinnä hölkätä, turhat työpaineet sai hyvin huuhdottua pois mielestä.

Lenkkipolun varrelta bongattua

Perjantaina kurvasin boxille, jossa pääsin ekan ulkotreenin pariin. Aikaa vastaan seuraava setti:

- 36 thrusteria

- 400 m juoksu

- 26 sit upseja (eli vatsoja)

- 400 m juoksu

- 16 punnerrusta (tyttöpunnerrukset)

- 400 m juoksu

- 6 leuanvetoa (boxilta)

Juoksu tuntui todella rankalta ja puuskutin ihan hulluna. En todellakaan saanut itsestäni kunnolla irti, joten vähän hissutteluksihan se meni. Thrusterit on sellaista tappokamaa, että tiedä milloin niiden kanssa pääsee edes jotenkin sinuiksi...tuskin ihan pian.

Tänään tehtiin sitten melkein perinteeksi tullut siskotreeni. Ekaa kertaa hölkkä Radiomäen ympäri tuntui kivalta ja askel nousi suht kevyesti, juoksu on niin päivästä kiinni. Sitten kymmenen spurttia radalla, ehkäpä 80 metrin settejä. Syö miestä, kun pikkusisko voittaa mut kuus nolla ja kirmaa kymmenen metriä edellä, mutta minkäs teet. Onneksi en ole tavoitellut pikajuoksijan uraa :)

Loppuun vielä kaupungin parhaat portaat viidesti. Tein kolme rundia astumalla jokaiselle rappusella ja kaksi pinkomalla joka toiselle. Tuli armoton tutina etureisiin ja kun lopussa otettiin "viralliset" treenikuvat ei pystynyt niin hienoihin moovsseihin kuin olisin halunnut. Mutta tästä on hyvä jatkaa eli periksi ei anneta!

Mäkilähtöjä

Käytiin eilen pikkusiskon kanssa kokeilemassa, miltä mäkitreeni tuntuu. Ihan hyvältähän se tuntui ja tuli hyvä olo, kannatti siis lähteä. Aivan kuten edellinenkin juoksutreeni oli tämäkin nopea setti. Hölkättiin alkulämmöiksi Radiomäki ympäri ja sitten siirryttiin mäkeen kirmailemaan. Kymmenen lyhyttä vetoa, päälle kuvausta ja toinen kierros Radiomäen ympäri, treenistä palautumisen vuoksi.

Allekirjoittaneen juoksukunto on lähellä onnetonta. Olisi kova hinku revitellä vähän enemmän, mutta yritän malttaa mieleni. Olen kerrankin aloittanut kevyesti ja polvi on kestänyt mukana. Ensi viikolla nappaan lenkkivermeet työmatkalle ja ellei ihan karmeeta koiranilmaa lykkää käyn vähän Jyväskylän raitilla rundailemassa. CrossFitissa on myös käynnistynyt ulkokausi eli juoksuaskelia voi tulla jatkossa boxillakin oltettua.

Käytiin juoksulenkin jälkeen Intersportissa pällistelemässä ja investoin ekaa kertaa kunnolliset urheiluliivit. Jänistä paikoista sitä on tullut säästettyä. Olen ihan supertyytyväinen hankinnastani ja havittelen jo, että käyn hommaamassa toisetkin, koska pitäisi aina olla mustat ja valkoiset. Tai sitten pitää vaan toivoa, että voittaisin arvonnassa, arpa on ainakin vetämässä.

Kevennetty viikkoni päättyi pieneen tempausharjoitteluun. Kävin open gymillä vähän ihmettelemässä liikeratoja ja joitain kertoja sain lantiosta voimaa. Saas nähdä kuinka kauan kestää oppia kunnollinen allemeno...onneksi aikarajaa ei ole. Tavoitetta helpottaa se, että tempaus lienee painonnoston kuningasliike, joka tuotaa enemmän ongelmia kuin onnistumisia. Mutta mikäs tässä on treenaillessa :)

Huomenna paluu boxille "oikeisiin treeneihin". Sitten pari reissupäivää väliin, mutta tavoitteena sellaiset 5-6 hyvää settiä tulevalle viikolle. Peukut pystyyn, että lepo on tehnyt hyvää ja pääsen uuteen viikkoon hyvällä sykkeellä.